stabilointiaine
Stabilisaattorit ovat "tahallisesti lisättyjä lisäaineita", joita käytetään suojaamaan polymeerejä ympäristön vaikutuksilta (lämmöltä, UV-valolta jne.). Niitä lisätään muoveihin suojaamaan polymeeriä termiseltä (lämpö-), UV- ja mekaaniselta hajoamiselta käsittelyn ja käytön aikana. Ne toimivat antioksidantteina, lämpö- (lämpö) ja valo/valo (UV) stabilaattoreina, palonestoaineina/palonestoaineina ja hapenpoistoaineina. PVC:n lämpöhajoamislämpötila on lähellä prosessilämpötilaa, joten asianmukaisten lämpöstabilisaattoreiden käyttö sen käsittelyn aikana ja sen jälkeen on välttämätöntä.
Jotkut stabilointiaineet voivat sisältää tiettyjä raskasmetalleja tai niiden ioneja (esim. PVC-ikkunaprofiilien ja -putkien stabilointiaineet ovat pääosin lyijypohjaisia tai barium-, kadmium- tai sinkkiyhdisteitä, lisäksi orgaanisia nikkeliyhdisteitä käytetään nimenomaan UV-stabilointiin), mikä voi aiheuttaa terveysriskin.
Tärkeimmät PVC:lle saatavilla olevat lämmönstabilisaattorit ovat:
•
Lyijyyhdisteet (pääasiassa emäksinen lyijysulfaatti ja lyijystearaatti). Kaikki lyijyn muodot ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille kumulatiivisten vaikutustensa vuoksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että lyijy voi aiheuttaa aivovaurioita, oppimisvaikeuksia, korkeaa verenpainetta ja jopa keskenmenon. Erityisesti lyijyllä saastuneelle vedelle altistuminen on laajalle levinnyt ongelma, johon liittyy merkittäviä terveysriskejä. Ruoansulatuskanavan kautta nieltynä lyijyä voi kertyä elimiin ja luihin, mikä johtaa lopulta erilaisiin sairauksiin anemiasta neurologiseen rappeutumiseen (Godwin, 2001). WHO suosittelee juomaveden lyijypitoisuutta 10 ug/l (WHO, 2006).
•
Orgaanisia tinayhdisteitä ovat pääasiassa monobutyylitina (MBT), dibutyylitina (DBT) ja tributyylitina (TBT). Lisäksi dimetyylitina (DMT), toinen kotitalouksien vesivarastoissa havaittu organotina, syntyy PVC:ssä ja klooratuissa PVC-tuotteissa (CPVC) käytetyistä stabilisaattoreista (Ehman et al., 2007). Orgaanisten tinayhdisteiden on epäilty olevan pysyviä ja myrkyllisiä keskushermosto- ja immuunijärjestelmälle sekä maksalle (Korgiesen ja Rice, 1998). Orgaanisten tinayhdisteiden osuus Euroopan stabilointiaineiden kulutuksesta on noin 9,3 prosenttia (CEC, 2000).
•
Kadmium (Cd) ja sen monimutkaiset suolajärjestelmät. Cd on kertyvä myrkky Yhdistyneiden Kansakuntien ympäristöohjelman 10 suurimman vaarallisen saasteen luettelossa; se voi aiheuttaa munuaisvaurioita ja anemiaa, ja imeytyessään se voi pysyä ihmiskehossa 30 vuotta. Kadmiumoksidihöyryjen hengittäminen on suurin vaara, jolla on monia kohtalokkaita seurauksia.
•
Antimonia (Sb) käytetään PVC:ssä tehostamaan kloorin palonestovaikutusta.
•
Organoklooreja tarvitaan usein parantamaan PVC:n palonesto- ja iskulujuusominaisuuksia.
